keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Agit ja tokot

Ti 29.10 agilityä Sääksjärvellä. Meinasin peruuttaa treenit, kun kärsin lievästä migreenistä. Ohimoa vihloi ja olo oli hutera (oksettava). Burana tepsi sen verran, että jaksoin lähteä, vaikka tiukkaa tekikin. 
Jälleen n. 25 esteen rata. Varsin kiva ja vietävissä oleva. Ihan täysillä en pystynyt menemään, mutta koiraahan se ei haitannut :). Jokusella hypyllä mietintää, miten kannattaisi viedä (ei ainakaan siten, että olin tiellä:). Testattiin ohjausta, jossa ohjaaja jäi siivekkeen viereen ja katseella (ylävartalo) ohjasi koiraa. Kaippa tuolle jokin nimikin on, kun vain tietäisi mikä? Niin tai näin, ollaan joskus ennenkin testattu ja ainakin nyt toimi tosi hienosti, Y hyppäsi ja kääntyi hyvin. Kepit mentiin kahteen kertaan, jälkimmäisellä kerralla suht haastava sisäänmeno. Eka yritys meni pitkäksi (Yello ei tiennyt suuntaa), tokalla Y väärin sisään, vika yritys hienosti. Avokulma ja tultiin kulmaan takaapäin ja koira oli keppien puolella. Piti siis vetää tarpeeksi pitkälle eteenpäin, jotta oikea sisäänmeno onnistuisi. Millään ei ehtinyt edeltävissä tilanteissa vaihtaa ohjauspuolta (mikä olisi huomattavasti helpottanut sisäänsyöttöä). 
Mukavat treenit, vaikka pää ei ollut oikein mukana.

Su 3.11 tokoa Pikitiellä. Aluksi paikallamakuu - Yello meni taas maihin viereisen käskystä, perusasentoon paluu ok. 
Yellolla virtaa piisasi kuin nuoremmassakin kölvissä, sillä oli selvästi hauskaa! Aloitettiin metallikapulan pitoharjoituksilla, ilman hyppyä. Muutamia kaukojen aloituksia. 
Sitten tunnari, jossa n. 10 kpl väärää, kapulat rivissä, oma keskivaiheilla. Yello meni kyllä sellaisilla kierroksilla kapuloille (kävi haukahtamassa liikkurille....), että en (TAASKAAN) luottanut koiraan. Työskenteli mielestäni nopeasti ja huolimattomasti. Ei kuitenkaan koskenut vääriin ja toi oman (taisi kerran ohittaa) suht nopeaan. Jos olisi noin tehnyt kokeessa, olisin ollut vakuuttunut väärästä kapulasta. Hyvä tietää, että koskaan ei siis voi tietää:)-. 
Liikkuri naksutteli meille jäävät (seisominen taas istumiseksi). 

Tokalla kiepillä merkkiä/ohjattua. Liikkuri vei kapulat ja tuli sitten merkille hetsaamaan. Palkkasin merkin ja jätin koiran merkille. Liikkurin käskystä nouto. Molemmat suunnat, ja hyvät noudot molempiin suuntiin. Vasempaan olisin toki voinut toivoa selkeämpää irtoamista sivuun (meni aika suoraviivaisesti merkiltä kapulalle), mutta ei kuitenkaan vilkuillut keskikapulaa. Loppuun luoksetulon pysäytykset avustajan kanssa välijuoksutuksilla. Seisomiseen tarvittiin jokunen toisto, maahanmeno heti ekalla hieno. Kierroksia riitti vielä tässäkin vaiheessa niin paljon, että vauhti ei juurikaan  hiipunut. 

Ti 5.11 agilityä Sääksjärvellä. Jälleen tehtiin pitkää rataa. Radan vaikein kohta oli sen loppupuolella, missä mentiin peräkkäisiä takaakiertoja. Ja ekan takaakiertohypyn vieressä - vieläpä tosi lähellä - oli puomi. Luulin takaakiertojen olevan suurempi haaste kuin puomin ohitus. Väärässä olin. Takaakierrot sujuivat yllättävän jouhevasti, kunhan ensin vain päästiin puomista ohi. Kyllä Yello sinne puomille oikeasti meni, ainakin 2 kertaa. 
Siinä vain piti olla tarkkana rintamasuunnan  kanssa ja oikein ajoitettu haltuunottokin auttoi. Olipas haastavaa! Kaikenkaikkiaan radalla oli muitakin haasteita, tykkäsin kovin radasta haasteineen päivineen!

Su 10.11 tokoa Pikitiellä. Aloitettiin ryhmäpaikallaoloilla. Istumisessa ihan pikkusen siirsi etutassujaan, muuten ok. Makuussa JÄLLEEN toisen käskystä maahan. Meillä on siis selvästi ongelma!
Metallikapulan pitoharjoituksia, yksi ruutuun juoksu pallolle. Kaukojen aloituksia ilman asentosiirtoa tai yhdellä siirrolla. 
Merkkiä, ei ollut ihan parasta vauhtia tällä kertaa. 
Loistava tunnari!
Toisella kierroksella jäävät, joista tällä kertaa seisominen onnistui, istuminen sen sijaan ei. Sekin meni seisomiseksi. 



Ti 12.11 agilityä Sääksjärvellä. Ei ihan paras treeni tällä kertaa. Kouluasiat liikaa mielessä, ei oikein pystynyt keskittymään. JA tietysti mentiin niitä meidän kammotuksia eli suoria putkia. Ei ehdi, ei! Rata oli tällä kertaa muuten aavistuksen helpompi, mutta kuten sanottua, suorat putket on meille vaikeita vauhtieron takia. 
Pitäisi iskostaa Yellolle paremmin se "mene"-käsky, kun ei suoran putken jälkeisissä tilanteissa juurikaan toimi. Ohjaaja tosin voisi yrittää ohjata sieltä takaviistosta koiraa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti