Muistoissa

** Sivun päivitys kesken** 


Belgianpaimenkoira groenendaeluros FIN MVA HK3 TK2 BH Wintergame Lee Morrison "Morris"
15.5.1999-10.7.2012

Belgianpaimenkoira tervuerenuros Kamaicon Amiral "Ami"
23.12.1991-1.4.2005

Whippeturos Chibambo Atlas "Atte"
31.3.1990-15.11.2004

--------------------------------------

Kotikissa Olivia
9.6.1994-14.4.2010

Olivia oli hieno kissa. Kaikkien kaveri, joka ei ymmärtänyt, miksi koirat menivät sitä pakoon (Elmo....!). Viihtyi sylissä ja oli seurallinen. Elmon kanssa tulivat toimeen hienosti ja olivat parhaat kaverukset. Lauman muuttuessa Olivia sai vihdoin myös koirakaverin. Kelpie Yellon kanssa Olivialla oli ihan erityinen suhde. Jokailtaisiin rutiineihin kuului se, että Olivia pesi Yellon naaman. Kumpikin nautti tilanteesta. Kotiintullessani Olivia oli aina ovella vastassa. Olivia eli lähes 16-vuotiaaksi kunnes munuaiset pettivät.
Kotikissa Elmo
30.6.1993-30.4.2002

Harmaaraitapaitainen Elmo, itsenäinen, varma, itsepäinen, sanalla sanoen ISOego!

Koirien kauhu:)! Pienenä poikana Elmon suosituin harrastus oli koirien (Atte ja Ami) kiusaaminen. Erityisen suosittu oli Aten herätys kesken päivänokosten. Atte sohvalla nokosilla ja Elmo vaanimassa sohvan takana. Sopivassa "kuorsauksen"taukokohdassa yllätyshyppy nukkuvan koiran selkään. Pikapakeneminen kylppäriin tavoittamattomiin. Kissa kylpyammeen alla ennen kuin koira ehti kunnolla herätä! Että oli hauskaa (kissalla). Saatiin loppumaan vasta, kun emäntä asettui pakoreitin varrelle muina naisina ja sai kissan napattua kesken pakomatkan. Ja pidettyä pikku ripityksen riiviölle. 

Amia Elmo kuritti roikkumalla (kirjaimellisesti) Amin kuonossa kynsillään. Jostakin syystä koirat oppivat karttamaan pikkuraitulia.....

Kakkossuosikki oli kaappien ovien aukaisu ja tavaroiden silppuaminen. Ja tuhosipa Elmo yhdet nahkakengätkin kaapista. Tämä harrastus saatiin loppumaan vasta, kun kaappeihin asennettiin lisälukot, "kissankestävät" sellaiset. Ja joskus piti suihkuttaa oviin vielä karkoitettakin, jotta sai nukuttua. Elmo saattoi nimittäin raapia ovia yökaudet, jos sille päälle sattui eli yrittää niitä auki. Aukaiseminen tapahtui siten, että Elmo meni selälleen maate oven alle ja tassuilla kankesi oven auki. Onneksi ulko-ovea se ei koskaan oppinut avaamaan!

Koirat Elmo onneksi jätti suurelta osin rauhaan siinä vaiheessa, kun se sai oman lajitoverin leikkikaveriksi. Elmo oli tuolloin vielä itsekin aika pentu, noin 1-vuotias, kun Olivia tuli taloon. Olivian kanssa Elmo tuli tosi hyvin  toimeen ja ne olivat kuin paita ja peppu:).

Alkuvuodet Elmo eleli sisäkissana, mutta muutettuamme rivitaloon Elmo myös ulkoili jonkin verran vapaana. Enää en uskaltaisi enkä tohtisi niin tehdä, mutta siinä asuinpaikassa se sillä hetkellä oli mahdollista. Elmo nauttikin kovasti ulkoilusta, kunhan se siihen ensin sopeutui ja tottui. 

Elmon kohtaloksi koituivat kastroidun kollin riesa, toistuvat virtsakivet. Niistä tuli kierre ja koska Elmo ei ollut ainoa lemmikki, ruoan vahtiminen oli vaikeaa. Elmo kun oli ruoalle ahne ja nappasi muidenkin kupeista, söi kyllä myös omat erikoismuonansa. 

Itsenäinen pikkumies, jolla oli seikkailijan luonne.