Parin viikon treenit kirjaamatta ylös, enkä niitä tarkalleen enää muista. Mutta se kai on pääasia, että edes jotakin on treenattu. Haavistolla on käyty kimppatreeneissä ja yksikseen olen treenannut mm. Vuorentaustan koulun kentällä ja Ryhdin kentällä.
Tilannekatsausta:
Ryhmäpaikallaolot - ok. Kerran on reagoinut makuun lopun perusasentoon nousussa viereisen käskyyn.
Seuraaminen - perusasennot hitaita, mutta eipä niitä ole edes yritetty nopeuttaa. Askelsiirtymissä vitkastelua + perusasentovinoumia. Muuten tuntuu ihan hyvältä. Toisaalta, vaikka perusasentovirheet ovat suht "pieniä", kyllä niistäkin rokotetaan, varsinkin, kun tullevat esiintymään koko seuruun ajan:(.
Zeta - vähäksi aikaa istuminen katosi (jäi seisomaan), kokeakseen jälleennäkemisen parin päivän päästä. Muutaman kerran annoin istumiseen reilun avun. Seisominen onnistuu, jos en arkaile käskyn sävyssä.
Luoksetulo - yksintreenatessa enimmäkseen suoria luoksetuloja tai yhdellä pysähdyksellä. Kimppatreeneissä välillä tehty juoksutusta avustajan kanssa ja siinä pysähdyksiä. Suht hyvänä ovat pysähdykset ja vauhti pysyneet.
Ruutu - ruutu tuntuu onnistuvan, jos vaan merkki(kin) saatais sujumaan.
Ohjattu - Molempiin suuntiin olen edelleen auttanut kävelemällä vähän tai vähän enemmän kaarta ennen lähetystä. Oikea on ollut vahvempi puoli Yellolle. Vasempaan reitti heikompi, mutta ollaan jo päästy muutaman kerran ottamaan täyttäkin matkaa. Eilen ohjatun treeni meni surkeesti, kun taas edellisenä päivänä treeni onnistu mainiosti. Sellaista tämä on. Eilen nauratti kovin, kun lähetin koiran hakemaan oikeaa kapulaa - se juoksi juomaan, vesikuppi oli kaukana, mutta suunta oikea:). Yksi hyvä puoli toki tuossa huonosti sujuneessa ohjatun treenissä oli - kun Yello yritti 2 krt keskikapulalle, sain treenattua "paikkoa". Käskyllä stop koira seis ja uusi noutokäsky. Vasta toisella paikolla onnistui. Mutta ei siis kosketusta keskikapulaan. Tämä tapahtui oikeata hakiessa. Vasenta hakiessa jostakin syystä ei lähtenyt ollenkaan taaksepäin, vaan sivullepäin, ei varmaan nähnyt kapulaa. Näkönoutoja siis lienevät nämä.
Metalli - no, ei se koskaan helpoksi muutu. Fifty-sixty mahikset. Olen yrittänyt satsata laatuun, en määrään metallin treenaamisessa. Ei auta, ei.
Tunnari - otettiin muutaman päivän setti (1-2 treeniä per pvä) kotipihassa oman piilotusta (ilman vääriä tai vähillä väärillä). Ei saatu fiilistä ihan kohdilleen ja koira tuntui epävarmalta. Kosketteli välillä vääriä ja kerran toikin väärän. Muutama päivä sitten kimppatreeneissä Sari houkutteli kokeilemaan ruutu-tunnari-yhdistelmää. Tunnarit ruutuun, vääriä runsaasti. Koiran lähetys ruutuun ja muutamaa metriä ennen ruutua tunnarikäsky. Hetken Yello ihmetteli ja toi sitten - OMAN. Eilisissä treeneissä heittelin epämääräisen muotoisen muodostelman tunnarikapuloita (olisko vääriä ollut 7-8), oma keskivaiheilla. Otettiin ensin ruutu, jonka palkkauksen jälkeen siirtymä kapuloiden luo. Mulla kävi hama pallon kanssa ja tiputin sen vahingossa maahan juuri, kun Yello oli kapuloilla. Vähän se hämäsi suoritusta, mutta OMA tuli. Pieni epävarmuus tunnarissa tuntuu olevan, mutta varmasti tuo ruutu-tunnari-harkka oli koiralle yllätyksellinen ja aukaisi lukkoja. Kiva tietysti olisi saada loputkin lukot auki!
Kaukot - yleensä vaihdot onnistuvat pääsääntöisesti yhdellä käskyllä. Vaikeita vaihtoja treenataan yhä (ja ikuisesti?) vain läheltä. Jos olen kaukana, etenee.
____
Merkki - epävarmuutta. Olen ruvennut naksuttamaan Yellolle oikean paikan. Tehtiin jo kerran Sarin ehdottamaa siirtymäjumppaa merkille (koira ja ohjaaja eri puolilla merkkiä, ja aina kun ohjaaja siirtyy, koirankin pitää siirtyä ollakseen jälleen vastapäätä ohjaajaa). Vähän taisi tajuta, tätä jatketaan ehdottomasti.
Onhan noita epävarmuuksia ja huonosti treenattuja juttuja vaikka kuinka. Ja ihan liian vähän liikkuriapuja. Urakkaa siis riittää - ehkä enemmän kuin tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti