Kuun loppupuoliskolla on agilityä treenailtu enemmän. Kisoihinkin oli "pakko" ilmoittautua:). Mä olen kovasti tykännyt tämän kesän systeemitreenauksesta. Treenitarjonta on ollut monipuolista ja vaihtelevaa. Vallan mahtavaa! Tosin systeemin suosio on ollut yllättävän(?) laimeaa, mutta meille siitä on ollut etua niillä viikoilla, kun ollaan ehditty 2 krt treenaamaan.
Samun paineensietotreeneissä tehtiin pientä ratapätkää moneen kertaan, jokainen jokaista vastaan. Pisteitä kertyi aina, kun voitti parinsa, teki nollan tai paransi omaa aikaansa. Jotakin tällaista. Yellon kanssa selvisimme radasta aina nollalla tai vitosella. Aina sama rima!! Argh. Vaikka tiesin etukäteen rimavaaran, juurikin siinä, se kuitenkin kolahti jokusen kerran. No, koska muutkin mokasivat, ennen finaalikierrosta tilanne oli jännitävä. Yello voittaisi, jos voittaisi parinsa. Yellolle nolla, parille vitonen ja siten voitimme sen ryhmän! Tästähän tulee kohta tapa, viimeksikin voitimme paineensietotreeneissä....
Seuraavaksi olikin sitten jo Samun ratatreenit. Radalla oli useita putkeenlähetyksiä ja tilanteita, joissa oli etua, jos pystyi lähettelemään koiraa putkelle. Rata oli erittäin vauhdikas ja se olikin siksi tälle ohjaajalle haastava. Mutta jokaisesta kohdasta selvittiin ainakin jotenkin ja putkiinlähetykset onneksi ovat Yellon vahvuusaluetta. Lopussa vielä vähän pujottelunjälkeisen pituuden (+hypyn) ohjausta. Pituudelle piti uskaltaa antaa jarrutuskäsky, muuten meni luokattoman pitkäksi. Hypylle sylkkärillä, jossa peruuttelin liikaa. Toistolla pituus hienosti, mutta sitten sylkkärissä jo unohdin kropankäännöt. No, niitä ehtinemme taas joskus treenata.
Hanna-Marin johdolla tuumailtiin itsenäisiä kontakteja. Yellolle laitettiin se meidän suht näkymätön alusta + nami odottelemaan alastuloon. Tätä pitäisi ehdottomasti treenata enemmän! Jo yhdellä treenikerralla näkyi edistymistä.
Ja vielä ehdittiin Ninan treeneissä treenata norjalaistuomari Jan Egil Eiden kimuranttia rataa. Ensisilmäyksellä rata tuntui tosi haastavalta ja ahtaalta. Mutta kun sen oli kävellyt läpi, ei se ihan mahdottomalta tuntunut. Alussa oli haastava pujotteluunsyöttö 2:n tärppihypyn välistä, mutta se ei tuottanut Yellolle mitään ongelmia. Hieman myöhemmin tuli ohjaajan töpeksiessä pari kieltoa, ensin hypylle (en ehtinyt peruuttamaan tarpeeksi) ja sitten putkeen (ohjaus valui, enkä näyttänyt tarpeeksi napakasti putkea). Sitten tovin päästä vielä kielto pussille, kun yritin ottaa etumatkaa. Renkaalle persjättö (=ei ollut tuohon kohtaan hyvä, hyppäsi ja kääntyi kesken renkaan suorituksen) hylättiin epäkelpona, muuten loppuosa mainio. Ei otettu enää koko rataa, korjattiin vain nuo virhekohdat ja kaikki onnistuivat eri hienosti!
TOKO:
Valmennusryhmä kutistuu kutistumistaan ja syksyllä varmasti tulee muutoksia. Mutta pari kertaa on ehditty pienellä porukalla treenailla ja melkein joka päivä olen ottanut jotakin kotipihassa tai muualla. Yellon ongelmista tai treeniaiheista voi mainita ensimmäisenä tunnarin. Siinä on vieläkin erityistä ahdistusta näkyvissä. Ollaan tehty paljon esim. agilitykentän vieressä tai jotenkin muunneltuna. Mm. hypyn kautta tai ollaan kävelty kapuloille yhdessä. Onnistumisprosentti on kasvussa, mutta ahdistusta on edelleen näkynyt. Ehkä se siitä hellittää, kun kokemusta karttuu. Ruudussa hiomista kaipaa paikka, se vähän nyt seilaa eli ei ole täysin selvä Yellolle. Juoksee toki ruutuun joka kerta, mutta paikkatreeniä kaivataan vielä lisää. Myös ruudun loppuosaa on yritetty muistaa treenata:). Kaukoja tehdään edelleen niin, että tulen auttamaan vaikeat vaihdot läheltä. Muuten tulee eteenpäin. En tiedä mikä toistomäärä ja treenityyli tähän auttaisi??
HAKU:
Valitettavasti hakutreenejä ei ole ollut. Ryhmä on kutistunut liian pieneksi, ei löydy aikaa/yhteistä aikaa treenata. Se siitä lajista varmaan sitten....
Samun paineensietotreeneissä tehtiin pientä ratapätkää moneen kertaan, jokainen jokaista vastaan. Pisteitä kertyi aina, kun voitti parinsa, teki nollan tai paransi omaa aikaansa. Jotakin tällaista. Yellon kanssa selvisimme radasta aina nollalla tai vitosella. Aina sama rima!! Argh. Vaikka tiesin etukäteen rimavaaran, juurikin siinä, se kuitenkin kolahti jokusen kerran. No, koska muutkin mokasivat, ennen finaalikierrosta tilanne oli jännitävä. Yello voittaisi, jos voittaisi parinsa. Yellolle nolla, parille vitonen ja siten voitimme sen ryhmän! Tästähän tulee kohta tapa, viimeksikin voitimme paineensietotreeneissä....
Seuraavaksi olikin sitten jo Samun ratatreenit. Radalla oli useita putkeenlähetyksiä ja tilanteita, joissa oli etua, jos pystyi lähettelemään koiraa putkelle. Rata oli erittäin vauhdikas ja se olikin siksi tälle ohjaajalle haastava. Mutta jokaisesta kohdasta selvittiin ainakin jotenkin ja putkiinlähetykset onneksi ovat Yellon vahvuusaluetta. Lopussa vielä vähän pujottelunjälkeisen pituuden (+hypyn) ohjausta. Pituudelle piti uskaltaa antaa jarrutuskäsky, muuten meni luokattoman pitkäksi. Hypylle sylkkärillä, jossa peruuttelin liikaa. Toistolla pituus hienosti, mutta sitten sylkkärissä jo unohdin kropankäännöt. No, niitä ehtinemme taas joskus treenata.
Hanna-Marin johdolla tuumailtiin itsenäisiä kontakteja. Yellolle laitettiin se meidän suht näkymätön alusta + nami odottelemaan alastuloon. Tätä pitäisi ehdottomasti treenata enemmän! Jo yhdellä treenikerralla näkyi edistymistä.
Ja vielä ehdittiin Ninan treeneissä treenata norjalaistuomari Jan Egil Eiden kimuranttia rataa. Ensisilmäyksellä rata tuntui tosi haastavalta ja ahtaalta. Mutta kun sen oli kävellyt läpi, ei se ihan mahdottomalta tuntunut. Alussa oli haastava pujotteluunsyöttö 2:n tärppihypyn välistä, mutta se ei tuottanut Yellolle mitään ongelmia. Hieman myöhemmin tuli ohjaajan töpeksiessä pari kieltoa, ensin hypylle (en ehtinyt peruuttamaan tarpeeksi) ja sitten putkeen (ohjaus valui, enkä näyttänyt tarpeeksi napakasti putkea). Sitten tovin päästä vielä kielto pussille, kun yritin ottaa etumatkaa. Renkaalle persjättö (=ei ollut tuohon kohtaan hyvä, hyppäsi ja kääntyi kesken renkaan suorituksen) hylättiin epäkelpona, muuten loppuosa mainio. Ei otettu enää koko rataa, korjattiin vain nuo virhekohdat ja kaikki onnistuivat eri hienosti!
TOKO:
Valmennusryhmä kutistuu kutistumistaan ja syksyllä varmasti tulee muutoksia. Mutta pari kertaa on ehditty pienellä porukalla treenailla ja melkein joka päivä olen ottanut jotakin kotipihassa tai muualla. Yellon ongelmista tai treeniaiheista voi mainita ensimmäisenä tunnarin. Siinä on vieläkin erityistä ahdistusta näkyvissä. Ollaan tehty paljon esim. agilitykentän vieressä tai jotenkin muunneltuna. Mm. hypyn kautta tai ollaan kävelty kapuloille yhdessä. Onnistumisprosentti on kasvussa, mutta ahdistusta on edelleen näkynyt. Ehkä se siitä hellittää, kun kokemusta karttuu. Ruudussa hiomista kaipaa paikka, se vähän nyt seilaa eli ei ole täysin selvä Yellolle. Juoksee toki ruutuun joka kerta, mutta paikkatreeniä kaivataan vielä lisää. Myös ruudun loppuosaa on yritetty muistaa treenata:). Kaukoja tehdään edelleen niin, että tulen auttamaan vaikeat vaihdot läheltä. Muuten tulee eteenpäin. En tiedä mikä toistomäärä ja treenityyli tähän auttaisi??
HAKU:
Valitettavasti hakutreenejä ei ole ollut. Ryhmä on kutistunut liian pieneksi, ei löydy aikaa/yhteistä aikaa treenata. Se siitä lajista varmaan sitten....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti